Mua ahdistaa hirveästi. Tänään puhuin kaverini kanssa facebookissa, ja tuskailin profiilikuvaongelmaani. Kaveri sano että laita se kuva facebookkiin ja hän sanoo sit mielipiteen. Laitoin sen, ja kaveri pysy hiljaa. Puolentoista tunnin päästä vihjasin etten ole vieläkään varma siitä kuvasta. Lisätty kolme tuntia sitten. Nolla tykkäystä. Siinä ajassa mun sievät kaverit saa 30 tykkäystä.
Sitten mä rupesin miettimään että koska mua on sanottu kauniiksi. Ei koskaan. Tai no, kerran psykologi sanoi, kun itkin siitä kuinka minua on kiusattu ulkonäöstä 10 vuotta.
Aina on vain sanottu:
Onpa sinulla kauniisti hiukset. Onpa sinulla tänään kivanvärinen paita päällä
Se ei vaan riitä. Mä tahdon olla oikeasti jonkun mielestä kaunis. En muista että A (exä) olisi koskaan sanonut pysyvästä ulkonäöstäni mitään hyvää tai sen kummemmin pahaakaan. Tai no olinhan hänestä sitten loppujen lopuksi jäätävä läski.
Jotenkin toi on niin tuttua ettei saa tykkäyksiä edes hyviltä ystäviltä kun muut saa puolitutuiltakin monta kymmentä ensimmäisen minuutin aikana.
VastaaPoistaPohdin itsekkin jokunen aika sitten tota samaa asiaa ettei mua ole koskaan sanottu kauniiksi vaikka itse siis koenkin olevani melko kivan näköinen reisiä lukuun ottamatta. Se tuntuu oikeesti pahalta ja loppujen louksi alkaa miettimään onko edes kaunis.
Lol, tulipa pitkä viesti :----------)
Niinpä! Sitten kun vaan ei kehuja tule keneltäkään, niin hankala sitä sitten on itsekseen uskoa.
VastaaPoista