2892011

Mä palelen ja mun mahaan sattuu. Porukat sano tänään että meillä ei ole yhtään rahaa. Mä pystyn siis syömää kerran tai kolme päivässä. Aamupalan ja iltapalan jos varaa ostaa kaappeihin ruokaa ja koulussa. 
Oon useimmiten töissä ja nyt kun mulla ei ole rahaa en voi syödä välipalaa.

Kun tarkemmin ajattelee niin periaatteessa hyvä, ainakin laihdun. Mutta kun en saa tarpeeks syötyä musta tulee ärtyny ja surullinen.

Mä en jaksa enää. Tuntuu taas siltä että masennuskausi alkaa jälleen. Välillä mulla on kausia että menee kovaa ja korkealta, elämä on kivaa lukuunottamatta pieniä hetkiä. Sitten tulee taas kausia jollon mikään ei tunnu miltään, kaikki menee päin helvettiä ja mikään ei huvita.

Nyt on se jälkimmäiseksi mainittu.

2792011

"Onko sulla kaikki hyvin?"
"Ei. On kaikki on ihan hyvin!"

Tänään mua masensi. Mulla oli rumat vaatteet, rumat hiukset ja ruma naama, lihavat jalat ja pullea maha. Mikään ei onnistunut tänään. Aamulla kävelin peilin eteen laihan kaverini kanssa ja sinne meni se hyvä mieli jota olin ehtinyt jo vähän hankkia.

Mulla ei ollut tänään ruokailussa kaveria. Sitten just tää laiha kaveri, joka on yks mun parhaimmista kavereista, meni uuden kaverinsa kanssa ohi eikä moikannut. Käännyin pois ruokalasta. Mua ei huvittanut syödä.

Kun ruokailu loppu ja istuin yksin käytävällä vittuuntuneena, tää kaveri kulki jälleen mun ohi, eikä moikannut? Kelpaan hänelle vaan näköjään joissain tilanteissa. Hieno juttu. Töissä kävelin kaksi tuntia ja söin taas aivan liikaa. 

Kaksi sämpylää
Suklaata 100g

Kaksi karjalanpiirakkaa


Jogurtin
Omenan

Nyt illalla en ole vielä ehtinyt syödä mitään. Ehkä syön puuroa tai jotain. Tuo suklaa tuolla oli ihan turha. Kaverini osti suklaata ja minuakin rupesi himottamaan. En osaa pitää kontrollia kauppatilanteissa.
Paitsi tänään olin ylpeä itsestäni. Hain iltapäivällä jogurttia ja pillimehua. Kävelin suklaahyllyjen ohi. Ensin ajattelin että jos tosta nyt. No kävelin kaupasta ulos kädessäni jogurtti ja pillimehu.


En ostanut suklaata jälkimmäisellä reissulla! Päivän ainoa ilonaihe :)

2692011

Tänään mulla oli "vapaapäivä" ts. ei harrastuksia, ei sovittua menoa eikä töitä. Pitkästä aikaa. Tosin tänään näin vähän aikaa kaveriani :>
Mulla on nyt jotenkin tosi kiva jakso. Saksa innostaa mua älyttömästi ja nyt säästänki rahaa, että pääsisin moikkaan kaveriani Berliiniin.


Mä olen hirveän uupunut. Ehkä se on syysmasennus, ehkä taas se että buukkaan kalenterin aivan täyteen. Mä ajattelen että syön aivan hirveästi. No periaatteessa en syö suuria määriä. Kaloreita vaan tulee järkyttävästi.


Mun normaalipäivä saattaa olla sellainen että aamulla banaani, päivemmällä sämpylä (ja suklaapatukka?), sitten kouluruokaa. Koulun jälkeen banaania, omenaa tai päärynää etc. ja töihin kolmeks tunniks kävelemään. Sit yheksän aikaan kotiin ja jotain hedelmää, leipää, jogurttia tmv.


Ja silti musta tuntuu että syön kuin vitun sika? Paino ei nouse eikä se laske. Olisko jotain itsensätsemppaus vinkkejä (HOX! kommenttiboksiin voi laittaa mielestään parhaat)
Ja myös kehittävää palautetta olis kiva saada. Mitä haluaisitte tähän blogiin lisää, mistä voisin kertoa enemmän...?

2592011

Mun syksyni alkoi virallisesti tänään. Mulla on kertakaikkiaan hyvä fiilis. Mitä ihmettä? Kerrankin Raspberrylla hyvä mieli? TOTTA. Eilen join hyvän ystäväni kanssa ja meillä oli tosi hauskaa. Tänään kävin reeneissä ja onnistuin jopa kohtalaisesti. Sit me käytiin sen samaisen ystävän kanssa paikallisessa ulkoilmailmaiskonsertissa kattomassa bändiä jossa on porukkaa meidän koulusta.

Okei syömiset päin helvettiä (ihme) mutta kumman mukava olo. Kohta on loma ja oon fiiliksis jo nyt :D

2292011

Tiistaina kävin katsomassa tanssiesitystä ja mulla oli kaikki oikein hyvin. Sitten piti mennä odottamaan bussia. Mulla oli aikaa sellanen puolisen tuntia. Istuin siinä pysäkillä ja mietin asioita.

Se miettiminen oli selkeästi virhe. Purskahdin itkuun siinä Keskustorilla. Mä ajattelin että tämä olisi aivan helvetin mahtava päivä kuolla. 

Mua vähän ärsyttää toistella tota "mua ahdistaa"- lausetta tässä blogissa.
Muttakun mua ihan oikeasti ahdistaa...

Koeviikko oli hyvin stressaava vaikka kokeet menikin ihan siedettävästi ja osasin jakaa aikaa koululle, lukemiselle, vapaa-ajalle ja työlle ihan hyvin.
Nyt kun alotin lukion, mun sosiaalinen elämä on kasvanut hurjasti. Musta tuntu aina yläasteella että kukaan ei välitä musta kun mua ei koskaan pyydetty mihinkään.

No ehkä mä oon ihan hyvä tyyppi koska oon saanu tuolta monta aivan mahtavaa hyvää kaveria, ja pari vähän huonompaakin kaveria. Kuukaudessa! OMFG.


Mulle tulee tässä jossain kohtaa hiuksiin luultavasti rastoja. Kaveri osaa tehdä ja oon aina halunnu. Ja kuulemma itse tehdyt saa auki, toisin kuin kampaamossa tehdyt.
Ja niin, ruuasta olisi ollut varmaan ihan hyvä puhua. Mulla ei tosin ole fiilistä puhua epäonnistumisistani.
Eli ruoka/syömisosion kuittaan siis tuolla lauseella.


PS. Ihanaa että teitä on 19! Tykkään teistä kaikista ihan hurjasti :>

1792011

Ja jälleen mua ahdistaa. Mä en osaa kirjottaa blogiini. En osaa lukea kokeisiin. En osaa olla mukava. En osaa olla hauska. En osaa olla kaunis. En osaa käyttäytyä. En osaa järjestellä aikatauluani.

Mun täytyisi käydä isoskoulutuksessa ja töissä ja koulussa, käydä rajatonmiitissä ja järjestää kauempana asuvien ystävieni kanssa koko viikonlopun kestäviä tapaamisia, tehdä läksyjä, tehdä kotitöitä, nukkua, syödä, levätä, käydä suihkussa, ajella bussilla puolitoista tuntia joka päivä, kuntoilla, unohtaa syödä ja pitää edes jotenkin huolta ulkonäöstäni? 


Miksi en onnistu siinä? Miksi muut onnistuvat mutten minä?? Vanhemmatkin jaksaa aina muistuttaa kun en koskaan tee mitään, en edes vie koiraa! Ja vien kaikki rahat! Ne ei luota muhun.


Ykskin viikonloppu olin Helsingissä. Porukat soitteli mulle tunnin välein. Ja mua hävetti kun kaverit kysy että miks ihmeessä sun porukat vaan soittelee. Ja niille ei voi jättää vastaamatta.


Mua kyrpii.


Tänään oisin voinut mennä pieniin bileisiin. Ei. Tälläkin hetkellä istun ja "vahdin lapsia". Onneksi ne nukkuu niin ei tarvitse tehdä mitään. Lagaan vaan koneella ja mulkoilen välillä Armageddonia.

292011

Mua riepoo. Ja pahasti. Istun tässä kauniit meikit naamassa kyrpä otsassa. Voi miten mukavaa...

En ees tiedä mistä tää vitutus johtuu. Varmaan siitä että kun saan painon 73, se menee viikonlopun aikana 75 ja viikon aikana kilon alaspäin. Mä en jaksa tätä enää. Huomenna alkaa tsemppauksen aloittaminen.

Maanantaina se virallisesti alkaa. Ja mua hävettää jos ei ala. Koska on pakko.