Tänään mun ääni tärisi. Pidin kirjallisuuspuheenvuoron. Stalinin lehmät. Syömishäiriö. Pala nousi kurkkuun vaikka yritinkin olla neutraali. Ilmeisesti onnistuin koska ilmeitä ja äänensävyjä kehuttiin neutraaleiksi. Luokassa oli toinenkin syömisvammailija, ainakin entinen. En ole varma. Hän tietää minusta. Mutta en uskaltanut katsoa tyttöön.
Sain siitä 9-.
Tänään söin myös pitseriapitsaa, se oli ihan hyvää, mutta rasva tihkui aivan liikaa. Kaavin sitä pitsan päältä kellumasta. Söin myös croissantin ja pussin karkkia. Vitun sika, huomenna mennään juoksemaan.
Tänään olin myös ostoksilla ystäväni kanssa. Olen pitänyt häntä aina hirveästi itseäni hoikempana. Hän käyttää samankokoisia housuja kuin minä. W 30. Siinä se. Ehkä en olekaan niin vitun lihava.
Tänään oli myös toinen ilon hetki. Kokeilen 40 kokoisia sortseja. Ne sujahtivat jalkaan naps vaan. Vaikka olen syönyt ties mitä paskaa tällä viikolla. Aikaisemmin kaupassa 42 on ollut vyötäröltä hieman tiukka. Mutta paino ei oo laskenut. Tä on nyt varmaan sitä kiinteytymistä. Maha on aamuisin pieni. Niin pieni että haluan siinä tunteessa jättää syömättä. Mutta sitten se iskee, en tiedä mikä, ehkä nälkä.
Tänään ei kuitenkaan voi enää tulla nälkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti