3132013

Viimeisimmän kirjotuksen jälkeen oon ruvennu miettimään kaikkia vanhoja, erityisesti syömisjuttuja. Ja oon tarkkaillu taas, turvotus on ruvennu laskemaa. Sairastin tossa viikko takaperin jonkunnäköstä vatsaflunssaa, jonka seurauksena paino laski neljä kiloa. Ja oon taas alottanu lenkkeilyn ja innostunu siitä uudelleen. Ja eilen tuli sitten päädyttyä parisuhteeseen :3

1832013

Hei, en oo kirjottanu pitkään aikaan. Hädintuskin oon ees muistanu tätä blogia. Osaan nykyään ehkä syödä. Tai no, ahmimistahan se usein on. Oon ollu aivan stressaantunu ja paineistunu, viimesen puoli vuotta. Niin paljon deadlineja ja pärjäämistä ja ehtimistä ja jaksamista. Mieselämäkin on menny aivan päin pillua viime heinäkuusta alkaen. Nyt on kuitenkin ehkä jotain lupaavaa jälleen.

Oon välillä, vaikeina hetkinä, aatellu et mä palaan takasin höyhentelyyn ja kaikkeen syömispaskaan. Mut sitten kuitenkaan. Ei vaan tee mieli. Vaikka tekeekin. Se ei tee mulle hyvää, vaikka mä haluaisin sen tekevän. Se olisi mulle täydellistä, jos saisin valita. Mutta lukion alottamisen jälkeen kaikki parani. Tai ei nyt kokonaan, mut meni parempaan suuntaan. Sit kun alotin terapian ja lääkityksen niin kaikki rupes meneen oikein mallikkaasti.

Mä kuitenkin sain paljon syömishäiriöltä. Mä sain oman maailmani ja jotain mihin voin paeta pakko-oireistani. Mä sain ystäviä, oikeasti hyviäkin. Rupesin yhtenä päivänä miettimään että, oliko tää minkäänlainen syömishäiriö. Yhdessä kohtaa se vain loppui. Olin yrittänyt. Mutta nyt onnistui. Ehkä se johtui maiseman vaihdoksesta.

Ehkä voisin vieläkin kirjotella tätä blogia, en tiedä. Tuntuu ku heittäisin muistot hukkaan jos poistan tän blogin. Haluan välillä palata tähän takaisin. Niinä hetkinä, kun aattelen että viimeset kymmenen vuotta on vaan mun itelleni valehtelemaa kuvitelmaa, voin tarkistaa täältä mitä oikeasti ajattelin.

En tiedä, oonko enää masentunu. Ainakin oon iloisempi. Johtuu ehkä lääkkeistä, ne vei vitutuksen pois. Silti vihaan itseäni koko ajan. En onnistu, enkä pysty vaikka rationaalinen minä tietää että pystyn. En vain jaksa uskoa sitä paskaa lässyttävää rationaalista puoltani.

Sul on ihanat tissit,

mies sanoo, enkä vain osaa ottaa sitä vastaan. En ajattele niin, en vain voi. Kun noin on sanottu aikaisemmin, miesten motiivit ovat olleet selkeät, suorasukaiset ja varsin tylyt. Valehtelun mahdollisuus suuri. Nyt kun tämä URHO, jonka mainitsin alussa, sanoo näin. En voi vain uskoa, enkä luottaa vaikka haluaisin.

 

5102012

H on varattu. Puhuin sen naisen kanssa. Kylhän tässä on olluki merkkejä ilmassa. Halusin vain uskoa kun se sanoi että "ollaan erottu" mutta silti luki facebookissa. Eilen nukuin huonosti koska riideltiin. Sano jos en vedä sen naista tähän enempää ja annan olla niin me tavataan tänään. Sanoin sille naiselle että "H ei halua että kerron sulle niitä asioita". Mies suuttu tästä ja sano ettei halua nähdä. Toivotettiin siinä tekstiviestitse huonot jatkot. Ja H:n tämä muija jätti. Oikein.
Mitäs tekstaili sellaisia.

Oot ihana <3 tuu perjantaina meille, kämppä tyhjänä ;) ennen pyöritin naisia, mut nyt mul on vaan sut. Kulta mua panettaa niin paljon. Haluan työntyä suhun. Kulta, ei voidakaan nähdä tänä viikonloppuna :(

Ja oloni: ruma lihava huora, jota kuka tahansa voi käyttää hyväksi niin paljon kuin haluaa. Siis samanlainen olo kuin V:n jälkeen.

1102012

Mulla ei oikeen oo mitään kerrottavaa. Tai ehkä on. mutta mitään ei tapahdu. Mässään vain ja pyöriskelen vitutuksessa. Terapiakaan ei ala koska kelalla kestää ja ei meillä oo varaa maksaa 120 euroo viikossa.
Tekisi mieli vain luovuttaa. Kaikki on sekasin. Painoa on 77 kiloa. Olen inhottava. Mutta silti tyytyväisempi. Enkä tiedä miksi. Elämä on hullua ja muuksi ei muutu. Tunnen itseni saamattomaksi laiskuriksi. Palaan ehkä myöhemmin selvempien ajatusten kera.

292012

Mun asiat on taas aivan sekasin. Ens viikolla mulla on synttärit. Toissapäivänä M vei mut teatteriin, riisui takin, veti tuolin ja oli kohtelias. Samaan aikaan toinen mieheni, H, on intissä. Meidän piti nähdä eilen. Hän ei päässyt koska joutui leirille.

Kulta, oot ihana <3 onneks oot kohta mun :)

Ja paino vaan nousee. Oon vaan ahminu viimesen kuukauden, enkä pysty lopettamaan. 

2682012

Niinhän siinä kävi. Kauniita sanoja. Olet söpö ja ihana, haluan susta muutakin. Suoria ja vähemmän suoria ehdotuksia. Lähteekös tyttö tänään ajelulle? ;) Seksiä. Sä oot niin tiukka. Hylkäys. No, kai mä nyt vien sut kotiin.

Olishan se pitäny arvata.

"Tästä ei tuu mitään. Sä sanot että välität, mutta käyttäydyt silti toisin. Mulla on hyväksikäytetty olo."
"No, sovitaan sitten niin kerta oot päättäny asioita mun puolesta"
"Ei ois koskaan pitäny tutustua suhun...."

Sitten kuin tyhjästä pahaan olooni saapuu mies. Upea, komea, kohtelias. Olet kaunis. Haluan sua.  Meillä piti olla eilen treffit.
"Tietkö oon täällä *pieni kylä Keski-Suomessa* enkä tiedä pääsenkö täältä"

"Ai okei, no ilmottele sit kun saat kyytiä, ja vaikkei nähtäiskään enään tänään niin ehkä huomenna? Jos siis haluat.."
"Niin ootko viel sen naises kanssa yhessä, rupesin vaan miettimään?"
"Hei, onko jokin vialla, kun et vastaa mulle"

Hiljaisuus.

Olen oksettavan lihava. 76 kiloa. Muistatte kai M:n? Me suudeltiin. Se oli kylläkin pullonpyöritystehtävä, mutta silti. Se olis voinu kieltäytyä. Mä oon aivan pulassa mun miesasioissa. Jotenkin oon ruvennu tuntemaan oloni suhteellisen sieväks. Jotenkin se pieni rohkaistuminen on ruvennu murenemaan. Olo on arvoton.

1782012

Kaikki menee päin persettä. Se V josta kerroin, varmaan välttelee mua. Se väittää toisin. Mut ainakun kysyn siltä, mitä se tekee ja voitaisko nähdä niin hänellä on kaverin synttärit, mummolareissu tai mieletön väsymys. Niin varmaan.

Koulukin väsyttää jo tässä vaiheessa. Nyt on helppo jakso, mutta loppuvuosi näyttää aika kamalalta. Nyt voisin syödä vitutukseeni, sillä V lupasi tulla tänään meille, kun oon yksin kotona. Noh siivosin kolme tuntia ja laitoin itteäni tunnin. Sit hän ilmotti ettei voi tulla koska hänel on kaverin synttärit. Joo-o niin.