2142011

Mun elämä on nyt ihan sekavaa. Koko ajan outo olo. Tulokset oli kaikki negatiivisia. Ei mitään. Ei yhtään mitään löytyny musta. Paitsi madaltunut hemoglobiini eli 119. Musta tuntuu että A:n kanssa voisi olla jotain pysyvääkin. Se aika kun oltiin erossa niin se ryyppäs kolme päivää tai enemmän viikosta.

Kun sovittiin niin se pyysi et palautan sen elämän taas kivaks ja normaaliks. Niin taisin tehdä. Ei ole juonu kolmeen viikkoon ja on käyny koulussa. Olen ylpeä.

Mä olen ollut nyt syömättä/vähillä syömisillä. Haluan taas olla 8 kiloa laihempi <3

1642011

Ihana Lasikupla oli meillä yökylässä <3 Kävin verikokeissa ja 11 putkea halusivat. Tiistaina ja maanantaina saan tulokset ja kirjotan niist myös tänne blogiin jos sieltä ei joku aivan musertava vastaus tule.

Meni tämä viikko ihan syömisekswi. Oon nykyään tosi laiska. En jaksa edes blogia kirjoittaa. A:nkin kanssa tuntuu että taas on mielenkiinto mennyt vaikka viikon alussa pyysi leffan ja kaikkea. Viime päivinä siitä on tullut tylyn tuntunen. En tiiä, tarkotuksella vai vahingossa.

Painoa en todellakaan ole uskaltanut katsoa. Ens viikolla vois yrittää ja sekin ilmestyy luultavasti blogiin teidän luettavaksi.

842011

Meidän reissu oli ja meni. Luokka tappeli mutta joidenkin kanssa tutustuin paremmin ja pääsin väelihin. Mulla oli siellä mies. Tunisialainen ukkeli. Ostelin paljon vaatteita ja kerrankin löysin vaatteen josta se normikoko oli iso <3

Ja A:sta. Se pyysi anteeks. Lähetin viime viikolla sille vuodatusviestin. Sen myötä se oli tajunnu et mitä se oli menettäny kun oli pelleilly. Se pyysi että mä parantaisin sen elämän ja et sil ois taas joku syy elää. Kuulostaa lässyltä, mutta mä taivuin.
Mä uskon siihen että ihminen on erehtyväinen ja voi muuttua. Mä en voi sanoa mitään ennenku oon nähny onko se todella muuttunu.

Ainiin koko reissun söin kanaa, perunaa erimuodoissa ja kasviksia. Muutaman palan söin gluteenitonta leipää ja yhden sämpylän. Koko reissun aikana. Musta tuntuu et oon laihtunu.

142011

Mä oon epätoivoinen. Mun maha on (jälleen) ongelmainen. Oon ruvennu epäileen keliakiaa/gluteeniherkkyyttä. Ei ole aprillipila. Kun syön ruiselivän maha pamahtaa sellaseks kun ois yheksännellä kuulla raskaana. Niin että pitää sitä mahaa vaan niin kun se menee. Valehtelematta.

Maanantaina matka. En ole laihtunut. Kaveri leikkasi uudet ihanat hiukset. Nyt kaikki on kauniita. Paitsi minä. Niinpä tietysti. Olis pitäny taas arvata, että näin käy. Sitten aivan varmasti kaiken lisäksi siellä on viljatuotteita iltapalaks, aamupalaks ym. ja marssin siellä sit maha pystyssä. Ihanaa. Mua itkettää.