3132013

Viimeisimmän kirjotuksen jälkeen oon ruvennu miettimään kaikkia vanhoja, erityisesti syömisjuttuja. Ja oon tarkkaillu taas, turvotus on ruvennu laskemaa. Sairastin tossa viikko takaperin jonkunnäköstä vatsaflunssaa, jonka seurauksena paino laski neljä kiloa. Ja oon taas alottanu lenkkeilyn ja innostunu siitä uudelleen. Ja eilen tuli sitten päädyttyä parisuhteeseen :3

1832013

Hei, en oo kirjottanu pitkään aikaan. Hädintuskin oon ees muistanu tätä blogia. Osaan nykyään ehkä syödä. Tai no, ahmimistahan se usein on. Oon ollu aivan stressaantunu ja paineistunu, viimesen puoli vuotta. Niin paljon deadlineja ja pärjäämistä ja ehtimistä ja jaksamista. Mieselämäkin on menny aivan päin pillua viime heinäkuusta alkaen. Nyt on kuitenkin ehkä jotain lupaavaa jälleen.

Oon välillä, vaikeina hetkinä, aatellu et mä palaan takasin höyhentelyyn ja kaikkeen syömispaskaan. Mut sitten kuitenkaan. Ei vaan tee mieli. Vaikka tekeekin. Se ei tee mulle hyvää, vaikka mä haluaisin sen tekevän. Se olisi mulle täydellistä, jos saisin valita. Mutta lukion alottamisen jälkeen kaikki parani. Tai ei nyt kokonaan, mut meni parempaan suuntaan. Sit kun alotin terapian ja lääkityksen niin kaikki rupes meneen oikein mallikkaasti.

Mä kuitenkin sain paljon syömishäiriöltä. Mä sain oman maailmani ja jotain mihin voin paeta pakko-oireistani. Mä sain ystäviä, oikeasti hyviäkin. Rupesin yhtenä päivänä miettimään että, oliko tää minkäänlainen syömishäiriö. Yhdessä kohtaa se vain loppui. Olin yrittänyt. Mutta nyt onnistui. Ehkä se johtui maiseman vaihdoksesta.

Ehkä voisin vieläkin kirjotella tätä blogia, en tiedä. Tuntuu ku heittäisin muistot hukkaan jos poistan tän blogin. Haluan välillä palata tähän takaisin. Niinä hetkinä, kun aattelen että viimeset kymmenen vuotta on vaan mun itelleni valehtelemaa kuvitelmaa, voin tarkistaa täältä mitä oikeasti ajattelin.

En tiedä, oonko enää masentunu. Ainakin oon iloisempi. Johtuu ehkä lääkkeistä, ne vei vitutuksen pois. Silti vihaan itseäni koko ajan. En onnistu, enkä pysty vaikka rationaalinen minä tietää että pystyn. En vain jaksa uskoa sitä paskaa lässyttävää rationaalista puoltani.

Sul on ihanat tissit,

mies sanoo, enkä vain osaa ottaa sitä vastaan. En ajattele niin, en vain voi. Kun noin on sanottu aikaisemmin, miesten motiivit ovat olleet selkeät, suorasukaiset ja varsin tylyt. Valehtelun mahdollisuus suuri. Nyt kun tämä URHO, jonka mainitsin alussa, sanoo näin. En voi vain uskoa, enkä luottaa vaikka haluaisin.