30112011

Mä olen väsynyt. Kuitenkin jaksoin hoitaa ihoni ja laittaa naamiot ja rasvat. Pitkästä aikaa. Iltapaino 73. Kilo normaalipainoon. Ja mä haluan sen kilon pois välittömästi. Mä haluan pois toisen ja kolmannenkin mä haluan pois kahennenkymmenennenkin. Periaatteessa  vituttaa.

Söin tänään kaksi suklaapatukkaa. Ja pitsaa. Mozzarellapizzaa, äiti toi kaupasta ja se oli päivällinen...

26112011

Kohta on joulu. Mua ei oikeestaan stressaa jouluaatto tai ne ruuat. Yleensä syön vaan jouluaattona kunnolla ja sitten muina päivinä niin kuin normaalistikin. Vaikka mulla on joulukuussa koeviikko, duunii yhessä toisessa paikassa, lääkäri, tapaamisia ja kaikkee muutakin. En oo stressaantunu tippaakaan! 


Paitsi nyt vähän huolettaa se kun mennää työtiimin kanssa keskiviikkona syömään, Amarilloon. Tarkkailin ruokalistaa etukäteen ja lähes jo päätin mitä haluan syödä. Onneksi osassa ruuista (joissa on paaaaljon kaloreita) on jotain mistä en pidä!


Ainiin, ja tässä pientä läskipäivitystä, jos teitä sattuu kiinnostamaan :)

25112011

A tuli takaisin. Se vannoo rakkauttaan ja pyytää anteeks. Kertoo kuinka idiootti olikaan. Mä en kestä. Just kun mä sain asiani edes jotenkin järjestykseen herra päättää että voi vain marssia suoraan elämääni. Se loukkas mua. Se on aika iisiä jos joku tuttu sanoo että sä olet läski. Mutta jos rakastamas ihminen sanoo niin, niin se on jo aika paha.

Mä en tiedä mitä mä teen.

15112011

Kalenteri buukattu täyteen (jälleen), silti pitäisi löytää aika myös itselle. Seems to be mission impossible!
Olin duunissa ja nyt aivan jäätymispisteessä, huomenna ei onneksi ole mitään suunniteltuna ja menen koulun jälkeen vain kotiin makaamaan.

Mä olen huomannut itsessäni sellaisen muutoksen, että aikasemmin vetelin ilosena lähes joka päivä sipsipusseja (oikeasti!) Nyt olen vaihtanut sen päivittäiseen suklaapatukkaan.

OKEI! Olen huono ihminen, syön suklaata, mutta mielummin valitsen 200 kcal suklaapatukan kuin 1500 kcal sipsipussin, johon saatan sortua jos en päätä ostaa jotain pienempää.
Suunta oikeaan päin, kohta suklaapatukkapäivät harvenee ja harvenee...

Mutta en vieläkään ymmärrä miksi muut pystyvät olemaan niin kamalan pitkään syömättä joka päivä? Tai siis, mä pystyn joskus, jos en ajattele syömistä ja päätän vakaasti että syön vasta kello se ja tämä.

En tajua :D

12112011

Mä haluan kuolla pois. Kukaan ei tee mun olemassaololla mitään. Kukaan ei hyödy musta. Olen siis täysin turha. En miellytä itseäni. Suoraan sanottuna vittu VIHAAN ITSEÄNI.
En miellytä muita. Sehän on selvää. Jos joku minusta pitäisi, minua ei paettaisi, minulle ei aiheutettaisi pahaa mieltä, minua ei katsottaisi pahasti.

Mä voisin ihan oikeasti jonain kauniina päivänä tappaa itseni. Haluaisin vain nähdä kuinka moni olisi itkemässä kuolemaani. Tuskin kovinkaan moni. Ei tarpeeksi moni.

Kun muut menee nukkumaan ja on hiljaista, mä viillän jälleen ja varmasti syvemmälle kuin aikaisemmin. Mä olen sen ansainnut. Mut on kasvatettu miellyttämään Ole vain nätisti ja hiljaa. 

Mä. En. Onnistu. Siinä. Missä. Pitäisi.

12112011

Piti nähdä hyvää ystävää tietyn jutun merkeissä ja muutenkin. No se juttu peruuntui ja oltiin sovittu et nähdään muutenkin.
Just sain tietää että tää ystävä on sopinu yhteisen kaveripojan kanssa et ne menee leffaan ja syömään, kahdestaan.

Mua näköjään feidataan koko ajan. Mussa on pakko olla joku vika...

11112011

Mä suoritan, yritän selvitä päivistä, vaikka väsyttää. Odotan vain lomaa. 
Mulla piti olla treffit. Jätkä ei tullut.

1112011

Mä olen kohtuullisen kyllästynyt tähän kaikkeen paskaan. Mulla on nyt koeviikko ja tunnen suurta kykenemättömyyden tunnetta. Hyvä jos pääsen läpi.
Meen huomenna puhuun meidän koulupsykologille. Mun paniikkikohtauksista ja masennuksesta. Mä toivon että se osais auttaa muutenki ku vaan sanomalla "Yritä rentoutua ja ajatella kivoja asioita"

Mulla on paskempi olo kuin päiväkausiin. MIksi kukaan ei puhu minulle? Miksi kaikki lähtevät aina kun minä tulen lähelle? Onko se sattumaa vai onko minussa joku vikana? Miksi ystäväni ei halua olla enää niin paljon kanssani? Mä mietin noita kysymyksiä joka päivä.

Tänään mun ystävä sanoi "Vitsi kun sä olet niin kaunis tänään"
Mä en tuntenut mitään. Ajattelin vaan että jahas, joko mennään? Aiemmin mä oisin ilahtunut ja mutissut varmaan jotain kiitoksen tapaista. Enää se ei vain ole sellaista.

Mä en voi saatana kutsua enää itseäni syömishäiriöiseksi. Mä en vaan pysty tähän maailman. Mä en vaan vittu pysty miellyttämään kaikkia, vaikka mut on niin kasvatettu
Ole kiltti ja tottele aikuisia! Ota muut huomioon!

Tästä ei tule taas yhtään mitään, ja joku ilta löydän itseni taas kadulta miettimästä minkänumeroisen bussin allejääminen olisi paras  vaihtoehto.

Mulla ei ole ketään jolle mä oikeasti voisin sanoa kaikki ajatukseni ja kaikki asiani kertoa.