Tiistaina kävin katsomassa tanssiesitystä ja mulla oli kaikki oikein hyvin. Sitten piti mennä odottamaan bussia. Mulla oli aikaa sellanen puolisen tuntia. Istuin siinä pysäkillä ja mietin asioita.
Se miettiminen oli selkeästi virhe. Purskahdin itkuun siinä Keskustorilla. Mä ajattelin että tämä olisi aivan helvetin mahtava päivä kuolla.
Mua vähän ärsyttää toistella tota "mua ahdistaa"- lausetta tässä blogissa.
Muttakun mua ihan oikeasti ahdistaa...
Koeviikko oli hyvin stressaava vaikka kokeet menikin ihan siedettävästi ja osasin jakaa aikaa koululle, lukemiselle, vapaa-ajalle ja työlle ihan hyvin.
Nyt kun alotin lukion, mun sosiaalinen elämä on kasvanut hurjasti. Musta tuntu aina yläasteella että kukaan ei välitä musta kun mua ei koskaan pyydetty mihinkään.
No ehkä mä oon ihan hyvä tyyppi koska oon saanu tuolta monta aivan mahtavaa hyvää kaveria, ja pari vähän huonompaakin kaveria. Kuukaudessa! OMFG.
Mulle tulee tässä jossain kohtaa hiuksiin luultavasti rastoja. Kaveri osaa tehdä ja oon aina halunnu. Ja kuulemma itse tehdyt saa auki, toisin kuin kampaamossa tehdyt.
Ja niin, ruuasta olisi ollut varmaan ihan hyvä puhua. Mulla ei tosin ole fiilistä puhua epäonnistumisistani.
Eli ruoka/syömisosion kuittaan siis tuolla lauseella.
PS. Ihanaa että teitä on 19! Tykkään teistä kaikista ihan hurjasti :>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti