Mulla on paha olla. Se tuli eilen. Oon yrittäny kymmenen vuotta kestää sitä että mua haukutaan päin naamaa, koskaan en oo niille tunteita näyttäny. Aina oon kotona itkeny yksin paskaa maailmaa. Eilen kilahti. Sain kuulla siitä kuinka järkyttävä ja ruma oon. Sitten illalla tää jätkä oli väittäny hyvälle kaverille että ei ole koskaan sanonu mitään :O Loukkaannuin ja sanoin suorat sanat kerroin että mulla ei ole sen ansiosta yhtään itsetuntoa tai mitään muutakaan.
Arvatkaapa mitä hän vastaa? No tiedätkö nyt kyllä kiinnosti. Ja nauruhymiö perään.
Jossain vaiheessa keskustelua sanoin että olet ylimielinen paska ja se tuli täydestä sydämestä ja jälleen kerran voitte vaan arvata mitä hän sanoi; Sä olet paska muuten vaan.
Mä rakastan mun elämää. Kaiken lisäks tää oli jätkä josta olin ehtinyt jo vähän tykkäämään koska välissä se oli normaali ja ehdinpä vähän ihastuakin. No sinne meni. Tänään en sanonu sille sanaakaan. Kohtelin sitä ku se ois ilmaa. Se yritti puhuu mulle jotai normijuttuja mitä yleensä joka päivä. Kun kaveri oli siinä vieressä kysyin siltä että sanoko joku jotain.
Mua ei kiinnosta olla sille kiva kun sekään ei oo.
Loistavasti menee <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti