Mä olen kohtuullisen kyllästynyt tähän kaikkeen paskaan. Mulla on nyt koeviikko ja tunnen suurta kykenemättömyyden tunnetta. Hyvä jos pääsen läpi.
Meen huomenna puhuun meidän koulupsykologille. Mun paniikkikohtauksista ja masennuksesta. Mä toivon että se osais auttaa muutenki ku vaan sanomalla "Yritä rentoutua ja ajatella kivoja asioita"
Mulla on paskempi olo kuin päiväkausiin. MIksi kukaan ei puhu minulle? Miksi kaikki lähtevät aina kun minä tulen lähelle? Onko se sattumaa vai onko minussa joku vikana? Miksi ystäväni ei halua olla enää niin paljon kanssani? Mä mietin noita kysymyksiä joka päivä.
Tänään mun ystävä sanoi "Vitsi kun sä olet niin kaunis tänään"
Mä en tuntenut mitään. Ajattelin vaan että jahas, joko mennään? Aiemmin mä oisin ilahtunut ja mutissut varmaan jotain kiitoksen tapaista. Enää se ei vain ole sellaista.
Mä en voi saatana kutsua enää itseäni syömishäiriöiseksi. Mä en vaan pysty tähän maailman. Mä en vaan vittu pysty miellyttämään kaikkia, vaikka mut on niin kasvatettu
Ole kiltti ja tottele aikuisia! Ota muut huomioon!
Tästä ei tule taas yhtään mitään, ja joku ilta löydän itseni taas kadulta miettimästä minkänumeroisen bussin allejääminen olisi paras vaihtoehto.
Mulla ei ole ketään jolle mä oikeasti voisin sanoa kaikki ajatukseni ja kaikki asiani kertoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti