Kohta on jouluaatto. Ahdistaa. Todistus oli ihan hyvä...
Mähän olen kai kertonut että tykkään jätkästä joka on/on ollut mun pahin kiusaaja? Ok. Yks mun kaverikin tykkää siitä. Me sovittiin et me ei pilata meidän välejä jonkun jätkän takia. Sitten yks päivä se kysy et oonko ajatellu kertoa jätkälle siitä et tykkään siit. Sanoin et en oo ajatellu. Se sano että se kertoo joku päivä ehkä ja lisäs viel siihen et mul on siihen jätkään enemmän mahdollisuuksia kun sillä kaverillani.
Tänä aamuna iski vimma et haluan kertoa jätkälle. Kerroin siitä toiselle hyvälle ystävälleni joka on tämän tytön kaveri joka myös tykkää jätkästä. Nyt käytän kirjaimia kun käy vaikeeks eli kilpakumppani (M) ja kk:n kaveri (D). D kerto M:lle että kerroin jätkälle tunteeni. Tämä päivä oli sitten ilmeisesti se kun M:n piti kertoa. M loukkaantu mulle verisesti ja vaikka kuinka yritin pyytää anteeksi hän sanoi että "Ihan yhtäkkiäkö tuli vimma että nyt pitää kertoa. Yhtään suunnittelematta"
Vastasin että kyllä näin on. No mulle kävi sen jätkän kans hyvin. Ei se nyt mitään omien tunteidensa vuodatusta tehnyt mut kun kerroin sille ja loppuun viel lisäsin et älä sano mitään ni se sano vaan et en sano. Ja sit vastasin et "tais olla melkonen järkytys :D " ni se oli vaa sillee :D
Rakkaat blogini lukijat! Auttakaa mua! Teinkö loukkaavasti, pitäiskö mun hirttää itteni vai annanko M:n angstata rauhassa?
Ps. Syöminen menny loistavasti. Paino eilen? aamuna 72.5 jeejee :)
Syömiset tänään yläkanttiin laskettuna 750 kcal
Minun mielestä on vähän outoa, jos ootte sopinu, ettei kumpikaan koske siihen, että ystävyys on tärkein, niin miksi kummankaan piti sanoa mitään? Ymmärrän kaverias, mut tehty mikä tehty. Ei sille enää voi mitään. Olet pyytäny anteeks, mikä oli muuten hyvä,joten et voi tehä enempää, et sinuna antaisin kaveris hetken miettiä. Ehkä hänkin tajuaa, ettei sille enään voi mitään ja antaa anteeks omalla ajallaan :)
VastaaPoista